Siirry pääsisältöön
18: TALVISOTA
- Johto huokaisi helpotuksesta, kun 1939 katkesivat neuvottelut Moskovassa
- Vastuuttomana hallitusta piti Mannerheim
- Vetäytymistä molemmille puolille ehdotti Suomi, ja laukauksia tyksitöllä ei voisi ampua Mainilaan, vastanootissaan selitti Suomi
- Suomen kimppuun ilmassa, merellä ja maalla leveällä rintamalla eräänä marraskuisena aamuna hyökkäsi puna-armeija
- Ylivoimainen hyökkäjä
- O. V. Kuusinen toimi ulko- ja pääministerinä Suomen "demokraattisen tasavallan kansanhallituksessa", joka muodostettiin Terijoella 1.12., ilmoitti Moskova
- Yhtenäisyys lujittui ja suuttumus heräsi Terijoen hallituksesta
- Helsingissä vaihtui hallitus sodan puhjettua
- "Ryti-Tanner"/hallituksen kanssa neuvottelusta kieltäytyi ja Kuusisen hallituksen kanssa yhteisrtyöhön suostui NL
- Ahvenanmaallekkaan apujoukkoja lähettämästä kieltäytyi Ruotsi, vaikka Ruotsilta toivottiin saavan apua
- Vähäiset mahdollisuudet Kansainliitolla, mutta silti siihen vedottiin
- Suomeen Skandinavian kautta lähetettävä apuretkikunta -toiveita edesauttoivat Ranska ja I-B
- Parissa viikossa vastarinta nujerrettu, uskoi NL-johto
- Kollaanjoen tasalle venäläishyökkäus pysätettyä
- Neuvostotasavallaksi muuttaminen ja valtaaminen oli tavoitteena operaatiossa, joka oli Leningradin paikallinen operaatio
- Rauhantunnusteluihin ei arvovaltasyistä voitu suostua Kremlissä, koska heikko sotamenestys puna-armeijalla
- Kannaksella yleishyökkäys, joka valmisteltu huolellisesti, alkoi 1949
- NL:n rauhanehdot hallituksen tietoon TUkholman kautta 23.2.
- Mannerheimin tilannekäsitystä tiedusteltiin Mikkelin päämajassa
- Jos Suomi pyytäisi apua, länsi lupaisi suuren retkikunnan avuksi
- NL lyötäisiin lopullisesti Saksan kanssa->rauhaan taivuttava->avuntarjouksesta luovuttiin (eräs tulkinta)
- Suomi säilytti Viipurin
Kommentit
Lähetä kommentti