Siirry pääsisältöön
13: ULKOPOLITIIKKA
- Ruotsiin halusi liittyä enemmistö ahvenanmaalaisista sisällissodan jälkeen
- Erioikeudet ja maakuntapäivät saarelaisille annettiin itsehallintolaissa, jonka 5/1920 vahvisti eduskunta
- Ahvenanmaan kysymystä asettui selvittämään myös Kansainliitto
- Suomen eduksi ratkaisi kansainliitto kysymyksen
- Englannin aloitteesta 1920 tuli esille Kansainliittoon liittyminen
- Pietarin sotaretkeä länttä taivuttelemaan Pariisiin ja Lontooseen matkusti kenraali Mannerheim, joka hävisi presidentinvaalissa 1919
- Rauha oli tehtävä Neuvosto-Venäjän kanssa, vaati porvarihallitus 1920
- Turhat toiveet siitä, että Puola tai Länsi-Eurooppa tukisi aluevaatimuksia
- Sopimukseen ei millään päästy Suomenlahdesta
- Vastaanotto erittäin ristiriitainen rauhansopimuksesta
- Epäluulo oli molemminpuolista, joten kahnauksia syntyi, mutta Neuvosto-Venäjän ja Suomen suhteiden perustan loi Tarton rauhansopimus
- Levottomuuksista, jotka olivat puhjenneet Itä.-Karjalassa, Suomea nootissaan syytti Neuvosto-Venäjä
- Puna-armeija kukisti ylivoimallaan kapinat Itä-Karjalassa
- Läskikapina, joka puhkesi Kemi Oy:ssä Savukoskella oli jälkiepisodi Itä-Karjalan kriisistä
- Reunavaltioden suuntaan etelään katseet kääntyivät hallitukselta, koska Itä-Karjalan kriisissä otteet olivat niin jyrkät
- Puolan kanssa solmittavaa puolustusliittoa vakavasti pohdittiin 1921
- Tunnot ristiriitaisia sopimusluonnoksesta
- kiistellyn 7. artiklan luonnoksesta poisti vennolan halltus 1922
- Viileät suhteet myös Ruotsiin Ahvenanmaan jälkeen
- Rajarauhansopimus 1922 Neuvosto-Venäjän kanssa
- "Loistavaksi eristäytymiseksi" kutsuttu liittoutumattomuus 1925 jäi ainoaksi vaihtoehdoksi ulkopolitiikassa
Kommentit
Lähetä kommentti